Vierailu Vetmaniin

Kaksi ykkösvuoden opiskelijatyttöäni osallistui valon vuoden posterikilpailuun. Aiheena oli eläinten hoidossa käytettävä laserterapia. Palkitsin tytöt osallistumisesta järjestämällä viimeisen kurssikokeen jälkeen vierailun Vetmaniin.

Pääsimme aluksi esittelykierrokselle EHYT-taloon, jossa toimii eläinklinikan lisäksi useita lemmikkien hyvinvointiin liittyviä yrityksiä. Fysiikan opettajan silmiin osui uusia tehtäväideoita. Agilityn A-esteen kävelevä koira olisi hyvä videoanalysointitehtävä. Vesijuoksualtaan äärellä pohdimme tyttöjen kanssa työkurssille sopivaa tutkimustehtävää.

Vetmanin toimitusjohtaja, eläinlääkäri Jouni Niemi, piti meille esityksen laserterapiasta. Mielenkiintoinen esitys sisälsi fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Tytöt esittivät hyviä kysymyksiä ja saivat niihin asiantuntevia vastauksia. Huomasin, että en hallinnut riittävästi muihin luonnontieteisiin liittyviä asioita. Oppilaat osasivat kuitenkin liikkua sujuvasti eri luonnontieteiden välillä. Omaksi roolikseni jäi joidenkin fysiikkaan liittyvien asioiden tarkempi selittäminen.

Eläinklinikalla hoidettavana olleen koiran omistajat antoivat meille luvan tulla katsomaan laserterapiaa käytännössä. Kokemus oli tytöille vierailun huippukohta. Rauhallisesti hoidon aikana pöydällä ollut koira sai maahan päästyään kaksi innokasta rapsuttelijaa.

Vierailun aikana ylitettiin oppiainerajoja ja saatiin esimerkkejä ainakin aihekokonaisuuksista yrittäjyys, hyvinvointi ja turvallisuus. Tämä oli hyvä kokemus oppimisesta koulun ulkopuolella.

Työkurssin vierailu Lumarts-laboratorioon

Työkurssilla haluttiin tehdä jotain, mitä omalla koululla ei voi tehdä. Valitsimme vierailukohteeksi Aalto-yliopiston ja Lumarts-laboratorion. Vierailu osui sattumalta samalle päivälle Koe Kampus! -tapahtuman kanssa. Ryhmämme pääsi mukaan tutustumiskierrokselle, jossa käytiin suurjännitehallissa ja kaiuttomassa huoneessa.

Lumarts-laboratoriossa oppilaat valmistivat titaanidioksidi-vadelma-aurinkokennon. Vadelmassa (ja esim. mustikassa) on väriainetta, joka absorboi valoa. Tällaista väriaineherkistettyä kennoa sanotaan Grätzel-kennoksi.

Työ aloitettiin tutkimalla yleismittarin avulla kumpi puoli FTO-lasista johtaa sähköä. Lasin kolme reunaa teipattiin ja lasille levitettiin ohut kerros TiO₂-pastaa. Lasi asetettiin vetokaappiin lämpölevylle pastapuoli ylöspäin. Pasta muuttui ensin ruskeaksi ja sen jälkeen takaisin valkoiseksi.

Toisen FTO-lasin johtava puoli mustattiin kynttilän liekissä. Noet pyyhittiin vanupuikolla pois kolmelta reunalta. Jäähtynyt TiO₂-päällysteinen lasilevy upotettiin hetkeksi vadelmasurvokseen. Levystä huuhdeltiin irtonaiset marjanosat pois vedellä. Tämän jälkeen levy huuhdeltiin etanolilla, jotta titaanioksidikerrokseen ei jäisi vettä.

Huuhdellun levyn kuivuttua FTO-lasit asetettiin pinnoitetut puolet vastakkain. Levyjen pinnoittamattomille reunoille tiputettiin jodiliuosta, joka levisi levyjen väliin. Valmiin kennon toiminta testattiin yleismittarilla.

Ryhmämme oli ensimmäinen, joka teki aurinkokennotyön. Työohje todettiin sopivaksi ja onnistuneet kennot palkitsivat oppilaat kahden tunnin uurastuksen jälkeen. Oppiainerajat ylittävä työ sopi hyvin kurssille, joka toteutetaan fysiikan ja kemian opettajan yhteistyönä.